Valaistuksen tietopankki
Valotekniikan perusteet
Valovirrasta luminanssiin ja lumenmenetelmästä valaistuslaskentaan – suureet ja laskutavat, joilla valaistus suunnitellaan.
Valaistuksen tietopankki
Valovirrasta luminanssiin ja lumenmenetelmästä valaistuslaskentaan – suureet ja laskutavat, joilla valaistus suunnitellaan.
Sisältö
Valotekniset perussuureet ovat suunnittelun yhteinen kieli. Kun ne ovat hallussa, valaisimien ja ratkaisujen vertailu on helppoa.
Suureet
Valaistuksen suunnittelussa käytetään neljää perussuuretta. Ne kuvaavat valoa eri näkökulmista: kuinka paljon valoa syntyy, mihin suuntaan se lähtee, kuinka paljon sitä osuu pinnalle ja miltä pinta näyttää katsojan silmään.
| Suure | Yksikkö | Mitä kuvaa | Käytännössä |
|---|---|---|---|
| Valovirta (Φ) | lumen (lm) | Valaisimen tuottama kokonaisvalomäärä | Valaisimen teho valona: esim. 600×600-paneeli 3 000–4 000 lm |
| Valovoima (I) | kandela (cd) | Valon määrä tiettyyn suuntaan | Spotin keskivalovoima, valonjakokäyrät (cd/klm) |
| Valaistusvoimakkuus (E) | lux (lx) = lm/m² | Pinnalle tuleva valo | Suunnittelun päävaatimus: toimistotyö 500 lx |
| Luminanssi (L) | cd/m² | Pinnan kirkkaus katsojan suunnasta | Häikäisyn ja näyttöjen heijastusten arviointi |
| Valotehokkuus (η) | lm/W | Kuinka tehokkaasti sähkö muuttuu valoksi | Nykyaikainen LED-valaisin 100–160 lm/W |
| Tilanne | Valaistusvoimakkuus |
|---|---|
| Aurinkoinen kesäpäivä | jopa 100 000 lx |
| Pilvinen päivä ulkona | 5 000–20 000 lx |
| Tarkka työ, tutkimusvalaistus | 1 000–2 000 lx |
| Toimistotyö | 500 lx |
| Käytävä | 100 lx |
| Katuvalaistus | 5–20 lx |
| Turvavalaistus poistumisreitillä | vähintään 1 lx |
| Täysikuun valo | noin 0,2 lx |
Silmä mukautuu hyvin laajaan valaistusvoimakkuuksien vaihteluun. Siksi koettu kirkkaus riippuu enemmän luminanssieroista ja pintojen valaistuksesta kuin pelkästä lux-luvusta.
SFS-EN 12464-1
SFS-EN 12464-1:2021 jakaa tilan alueisiin, joille asetetaan omat vaatimukset. Näin valaistus on riittävä siellä, missä työtä tehdään, ja luminanssierot pysyvät hallittuina koko tilassa.
| Tehtäväalue Ēm (lx) | Välitön ympäröivä alue Ēm (lx) |
|---|---|
| ≥ 750 | 500 |
| 500 | 300 |
| 300 | 200 |
| 200 | 150 |
| 150 | sama kuin tehtäväalueella |
| ≤ 100 | sama kuin tehtäväalueella |
Ympäröivän alueen tasaisuuden on oltava vähintään 0,40 ja tausta-alueen valaistusvoimakkuuden vähintään kolmasosa ympäröivän alueen arvosta (Uo ≥ 0,10).
Vuoden 2021 standardiversio korostaa pystypintojen merkitystä. Tiloissa, joissa oleskellaan, seinien ylläpidetty valaistusvoimakkuus on oltava vähintään 50 lx ja katon vähintään 30 lx (Uo ≥ 0,10). Lisäksi edellytetään sylinterivalaistusvoimakkuutta (Ēz) vähintään 50 lx, ja tiloissa, joissa hyvä visuaalinen viestintä on tärkeää – kuten toimistoissa, neuvotteluhuoneissa ja opetustiloissa – vähintään 150 lx. Valoisat seinät ja katto tekevät tilasta miellyttävän ja vähentävät häikäisyn kokemista.
Pelkkä vaakatason lux-luku ei siis enää riitä. Suunnittele valaistus niin, että myös seinät, katto ja ihmisten kasvot saavat valoa – esimerkiksi suora-epäsuorilla valaisimilla tai seinäpesulla.
Valonjako
Valonjako kertoo, mihin suuntiin valaisin lähettää valonsa. Se esitetään valonjakokäyränä (polaarikäyrä), jossa valovoima ilmoitetaan yleensä kandeloina tuhatta lumenia kohden (cd/klm). Tämä tekee eritehoisten valaisimien valonjakojen vertailusta helppoa.
| Valonjako | Ominaisuus | Tyypillinen käyttö |
|---|---|---|
| Suora, leveä | Valo alaspäin laajalle alueelle | Yleisvalaistus, toimistot, koulut |
| Suora, kapea | Valo keskitetysti alas | Korkeat tilat, hyllyvälit, korostus |
| Suora-epäsuora | Osa valosta kattoon | Toimistot ja opetustilat: valoisa katto, vähän häikäisyä |
| Epäsuora | Valo kattoon tai seinille | Tunnelmavalaistus, korkeat tilat |
| Asymmetrinen | Valo yhteen suuntaan | Seinäpesu, taulut, pihat ja tiet |
Säteilykulma on kulma, jonka sisällä valovoima on vähintään puolet maksimiarvosta. Kapeat kulmat (10–25°) sopivat korostamiseen ja korkeisiin tiloihin, keskileveät (30–60°) downlighteihin ja leveät (yli 80°) tasaiseen yleisvalaistukseen.
Pistemäisen valonlähteen valaistusvoimakkuus pienenee etäisyyden neliössä:
Esimerkki: spotti, jonka valovoima on 2 000 cd, tuottaa suoraan alapuolelleen 2,5 metrin etäisyydelle 2 000 / 2,5² = 320 lx. Kun etäisyys kaksinkertaistuu, valaistusvoimakkuus putoaa neljäsosaan.
Laskenta
Valaisinmäärän voi arvioida karkeasti hyötysuhdemenetelmällä:
N = valaisinten määrä, Ē = tavoiteltu ylläpidetty valaistusvoimakkuus (lx), A = pinta-ala (m²), Φ = valaisimen valovirta (lm), UF = käyttökerroin ja MF = huoltokerroin.
Esimerkki: 50 m² toimisto, tavoite 500 lx, valaisimen valovirta 4 000 lm, UF 0,75 ja MF 0,80 → N = (500 × 50) / (4 000 × 0,75 × 0,80) ≈ 10,4 eli 11 valaisinta.
Lopullinen suunnittelu tehdään valaistuslaskentaohjelmalla, kuten DIALux tai Relux. Ohjelma laskee valaistusvoimakkuudet ja tasaisuudet laskentapisteistöissä, seinien ja katon valaistuksen, UGR-arvot sekä energiatunnusluvut. Laskennan laatu riippuu lähtötiedoista: tarkat tilamitat, pintojen heijastussuhteet, kalustus ja oikeat valonjakotiedostot.
| Lähtötieto | Tyypillinen oletus |
|---|---|
| Katon heijastussuhde | 0,7 |
| Seinien heijastussuhde | 0,5 |
| Lattian heijastussuhde | 0,2 |
| Työtaso | 0,75 m (istuma), 0,85 m (seisoma), lattia kulkuväylillä |
| Huoltokerroin LED-valaistuksessa | 0,8 (tarkenna kohteen mukaan) |
Huoltokerroin ja käyttöikä on käsitelty tarkemmin sivulla Käyttöikä ja huolto.
LDT ja IES
Valaistuslaskenta tarvitsee jokaisesta valaisimesta valonjakotiedoston. Euroopassa käytetään Eulumdat-muotoa (.ldt) ja Pohjois-Amerikassa IES-muotoa (.ies). Tiedostot sisältävät valaisimen valovirran, mitat ja valovoiman jakauman kaikkiin suuntiin.
Apua suunnitteluun
Kokoamme tuote-ehdotuksen kohteen tarpeisiin ja toimitamme suunnittelun tueksi valonjakotiedostot, tuotekortit ja sähkönumerot.